Kolmoishermosärky – Trigeminusneuralgia
Kolmoishermo (nervus trigeminus) on kasvojen alueen tuntohermo, jonka tehtävänä on tuntohermona suojata kasvojen tärkeitä rakenteita vaurioitumiselta. Kolmoishermo on viides (V) aivohermo, yhteensä aivohermoja on kaksitoista. Kolmoishermolla on kolme suurta haaraa, mitkä hermottavat lähes koko kasvot ja näin mahdollistavat kasvojen tunnon. Ensimmäinen haara (V1, silmähermo; nervus ophthalmigus) hermottaa etuosan päälakea, otsan, nenän varren ja nenänpään. Toinen haara (V2, yläleukahermo; nervus maxillaris) hermottaa ohimon etuosaa, poskipään, nenän sivuosat ja alaosan sekä ylähuulen ja -leuan aluetta. Kolmas haara (V3, alaleukahermo; nervus mandibularis) hermottaa ohimon takaosaa, korvan etupuolista osaa sekä kokonaisuutena alaleukaa. Korvalehti ja pieni osa alaleukakulmasta jää kolmoishermon tuottaman tuntoalueen ulkopuolella. Kolmoishermoja, kuten kaikkia aivohermoja, on parillinen määrä, yksi kummallakin puolella vartaloa. Aivohermon saavat alkunsa ydinjatkeen alueelta ja kulkevat kukin pään sisältä ulos omia reittejään. Kolmoishermo on pääasiassa sensorinen (tuntoaistia välittävä hermo), mutta siinä on jonkin verran mukana autonomisia hermosyitä (sylki- ja kyynelrauhanen) ja alaleukahermossa on myös hieman motorisia hermosyitä (lihastoimintaan vaikutusta). Kuva 1 havainnollistaa kolmoishermon hermotusalueet kolmen haaransa suhteen.
KUVA 1. Kolmoishermon haarojen hermotusalueet kasvoilla.
Kolmoishermosärkyyn ei ole valitettavasti tiedossa ennaltaehkäisyä. Yleensä sitä esiintyy enemmän työelämän loppuvaiheessa, eri tutkimuksissa sairastumisen keski-ikä on ollut lähemmäs 60 vuotta. Onneksi sairaus on harvinainen sen esiintyvyyden ollessa selvästi alle 1 %. Naisilla kolmoishermosärkyä esiintyy hieman useamman kuin miehillä ja korkea verenpaine lisää naisilla kolmoishermosärkyyn sairastumisriskiä. Kolmoishermosärkyä on lähes aina toispuolinen ja useammin sitä tavataan oikealla puolella kasvoja. Kolmoishermosärkyyn ei liity muita neurologisia sairauksia ja oireena on puukoniskumainen pinnallinen kipu kasvojen alueella kestäen muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin. Näitä kipuja voi esiintyä muutamista jopa satoihin päivässä ja oireet ovat selvästi yleisempiä V2- ja V3-haaroissa. Valitettavasti noin neljänneksellä kolmoishermosärkyä sairastavista on hermokipu lievempänä koko ajan. Nuorella iällä ja molemmin puolisena vaivana alkaessaan on tarkemmat tutkimukset tarpeen toteuttaa.
Kolmoishermosäryn oireet
Mitä sitten nämä kolmoishermosäryn oireet ovat? Yleensä oire tulee esiin hyvin pienellä stimuluksella ja kipu ei välttämättä tunnu stimuluskohdassa. Hyvin tyypillisiä oireen provosoijia ovat kevyt kasvojen kosketus, puhuminen, kasvojen pesu ja pureskelu. Myös hampaiden pesu ja kasvojen kuivatus voi provosoida potilaalle oireita. Koska kolmoishermossa on mukana myös autonomisia hermoja, voi oireina olla myös kyynelehtiminen tai nuha. Diagnoosin kannalta kuitenkin olennaista on se, että oire on kolmoishermon hermottamalla alueella (yleisimmin yhden haaran), kipu on luonteeltaan hermokipua (sähköiskumainen tai puukoniskumainen) ja hyvin vaaraton heikko stimulus kolmoishermon hermotusalueella aiheuttaa kivun. Monesti diagnoosihetkellä tehdään pään magneettikuvaus, jolla poissuljetaan muut oireen aiheuttajat, mutta muista tutkimuksista ei ole diagnoosin tekemisessä lisäapua.
Kolmoishermosärky voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: klassinen, sekundaarinen ja idiopaattinen. Klassinen kolmoishermosärky on yleisin muoto ollen 75 % kaikista kolmoishermosäryistä. 15 %:lla on jokin muu sairaus aiheuttamassa kolmoishermosärkyä eli se on sekundaarinen vaiva. Alle 10 %:lla ei löydy mitään selvää syytä sairaudella ja sen vuoksi siitä puhutaan idiopaattisena. Koska kolmoishermosärky ei ole niinkään nuorten ihmisten sairaus, on sekundaarinen kolmoishermosärky nuorilla potilailla selvästi yleisempi, minkä vuoksi nuorilla pään kuvantaminen magneetilla vaivan alkuvaiheessa on erityisen tärkeää. Taustalla voi olla tuolloin esimerkiksi MS-tauti (multippeliskleroosi) tai kasvain. Nuorilla kolmoishermosärky on myös useamman laajempi oireiltaan ja on useammin molempiin kasvopuoliskoihin vaikuttava. Kolmoishermosäryn kanssa samankaltaisia kiputiloja on hyvin monia, joten erotusdiagnostiikka tulisi tehdä tarkasti lääkärin toimesta, jotta asianmukainen hoito saadaan toteutettua.
Kolmoishermosäryn hoito
Ensisijainen hoito kolmoishermosärylle on lääkehoito. Jopa 90 % potilaista saa hyvän vasteen kolmoishermosäryn täsmälääkkeille karbamatsepiinille tai okskarbatsepiinille. Hyväksi vasteeksi määritellään vähintään 50 % kivun väheneminen. Valitettavasti neljännes ei kuitenkaan siedä näitä lääkkeitä haittavaikutusten (ihottuma, huimaus, kaksoiskuvat tai maksa-arvojen nousu muutamia yleisimpiä mainitakseni) vuoksi. Toissijaisia lääkkeitä on onneksi myös olemassa, joista osa saa kuitenkin apua. Koska kyseessä on hermokipu, millä on hyvin paljon vaikutusta ihmisen elämänlaatuun ja päivittäisessä elämässä pärjäämiseen, on usein psykologin hoidossa mukana oleminen monesti järkevää ainakin jossakin määrin, toisilla yksittäinen käynti ja toisilla useampia käyntejä. Lisäksi osa potilaista hyötyvät myös fysioterapiasta, sillä monesti kolmoishermosärky aiheuttaa jännittyneisyyttä myös muualle lihaksiin (erityisesti niskahartia-seudun lihakset), mitkä voivat taas pahentaa kolmoishermosäryn oireita. Jos ei näillä keinoin päästä eteenpäin, voidaan miettiä mahdollisesti vielä erikoissairaanhoidon erityishoitomuotoja kuten magneettistimulaatiohoito tai jopa jonkinlaiset kirurgiset toimenpiteet. Omahoitona potilas voi välttää turhaa kylmä- ja viima-altistusta kasvoille, mitkä usein tuovatkin oireita esiin.
Kolmoishermosärky, kuten kaikki hermokivut, on todella paljon elämää haittaava vaiva. Se kuitenkin monesti rauhoittuu osittain itsekseenkin, mutta hankalalla kipujaksolla on valitettavasti tapana uusiutua. Olennaista on kuitenkin hoitaa vaivaa lääkkeellisesti, psykologisesti ja muilla keinoin (esim. fysioterapia) mahdollisimman tehokkaasti, jotta kolmoishermosärystä kärsivä henkilö saataisiin pidettyä mahdollisimman työ- ja toimintakykyisenä vaivastaan huolimatta.
Kirjoittaja
Loisto Terveys tarjoaa tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin ja ennaltaehkäisyyn erikoistunutta palvelua, jossa fysiatrian erikoislääkärit, fysioterapeutit ja OMT fysioterapeutit tekevät tiivistä yhteistyötä kipu- ja muiden oireiden helpottamiseksi. Lue lisää tai varaa aika asiantuntijoillemme.
Lähteet:
Bendtsen L, Zakzewska JM, Heinskou TB, Hodaie M, Leal PRL, Nurmikko T, Obermann M, Crucco G, Cruccu G. Trigeminal neuralgia. Continuum (Minneap Minn) 2017;23(2):396-420.
Cruccu G, Di Stefano G, Truini A. Trigeminal neuralgia. N Engl J Med 2020;383(8):754-62.
De Toledo IP, Réus JC, Fernandes M, Porporatti AL, Peres MA, Takaschima A, Linhares MN, Guerra E, Canto GDL. Prevalence of trigeminal neuralgia: a systematic review J Am Dent Assoc 2016;147(7):570-6.
Maarbjerg S. Advances in diagnosis, classification, pathophysiology, and management of trigeminal neuralgia. The Lancet 2020;19:784-96.
Zakrzewska M, Linskey ME. Trigeminal neuralgia. BMJ 2015;350:h1238