Nilkan nyrjähdys on varsin yleinen tuki- ja liikuntaelimistön vamma. Yleisimmin nilkka nyrjähtää ulospäin, jolloin puhutaan nilkan inversiovammasta. Ulospäin suuntautuneessa nyrjähdyksessä vaurio kohdistuu useimmiten nilkan ulkosyrjällä kulkeviin niveltä tukeviin nivelsiteisiin: etummaiseen pohjeluun ja telaluun väliseen nivelsiteeseen (FTA-nivelside) tai pohje- ja kantaluun välissä kulkevaan nivelsiteeseen (FC-nivelside). Sisäänpäin suuntautuvassa nyrjähdyksessä vaurio kohdistuu usein nilkan sisäosaa tukevaan keskiseen eli delta-nivelsiteeseen. Jos nilkka nyrjähtää jalan ollessa tuettuna esimerkiksi luistimeen, vaurio kohdistuu usein sääri- ja pohjeluun välillä kulkevaan tukirakenteeseen, syndesmoosiin.
Nivelsidevammat luokitellaan kolmeen kategoriaan vamman laajuuden mukaan. I-asteen vammassa nivelsiteeseen kohdistuu venähdys ja tyypillisesti tason I vammat paranevat itsestään muutamassa viikossa. II- ja III-asteen vammassa nivelsiteeseen syntyy vaurio. III-tason vammassa nilkassa todetaan hyvin selkeä periksi anto sen tukevuutta testattaessa. II-III -asteen vammat paranevat tyypillisesti 2-6 kuukauden aikana. Useimmiten lääkäri määrittelee vamman asteen käsin eli manuaalisella tutkimisella. Jos herää epäily luun murtumasta, voidaan nilkasta ottaa röntgenkuva. Muutoin nilkan nyrjähdykseen ei tyypillisesti tarvita kuvantamistutkimuksia.
Vamman jälkeinen ensiapu noudattelee muutaman ensimmäisen päivän ajan vanhaa tuttua kaavaa: kylmä-koho-kompressio. Lisäksi nyrjäytyksen jälkeen vamma-aluetta olisi hyvä suojella mahdollisten lisävammojen estämiseksi. Tähän kipu toimii usein hyvänä suojamekanismina. Nyrjäytettyä nilkkaa ei tulisi kuitenkaan varoa liikaa; sopiva kuormitus ja mahdollisimman normaali kävelyrytmi, vaikka kevennettynä sauvojen kanssa, toimii turvotuksen hoitona ja edistää kuntoutumista. Yli kaksi viikkoa kestävän immobilisaation eli täydellisen nilkan käyttämättömyyden on todettu johtavan heikompaan tulokseen kuin toiminnallisen hoidon. Toisaalta vaikeammissa vammoissa maksimissaan 10 päivän vahvempi nilkan tuenta voi johtaa nopeampaan toipumiseen.
Suurin osa nilkan nyrjähdyksistä kuntoutuu konservatiivisella hoidolla eli ilman leikkausta. Vamman jälkeinen kuntoutus noudattelee vamma-asteesta riippumatta samaa kaavaa: kivun ja turvotuksen hoito, nilkan liikkuvuuden palautus, voiman sekä liike- ja asentotunnon palautus sekä nousujohteinen harjoittelu, jossa huomioidaan työn ja harrastusten vaatimukset. On tärkeää huomioida, että pelkkä ensiapu nilkan nyrjähdyksen alkuvaiheessa ei takaa sitä, että nilkan toiminta palautuu entiselleen. Tähän yleensä tarvitaan harjoittelua.
Nilkan nyrjähdys uusiutuu herkästi ja joillekin lievät nilkan nyrjähdykset toistuvat lähes kuukausittain. Nyrjähdysvamma paranee usein itsestään muutamassa viikossa, mutta joskus nilkan toimintaan voi vamman jälkeen jäädä haitallisia muutoksia. Nilkka voi jäädä huonosti liikkuvaksi, nilkan lihastoiminta voi muuttua, nilkka voi jäädä epävakaan tuntuiseksi tai liikkuminen on kivun tai liikerajoitteiden vuoksi ollut ontuvaa, mikä on jäänyt normaaliksi liikemalliksi. Tyypillisiä muutoksia liikkuvuudessa nyrjähdyksen seurauksena voidaan havaita sääriluun ja telaluun välisessä nivelessä, eli niin sanotussa ylemmässä nilkkanivelessä, sekä kantaluun ja veneluun jalkaterän puoleisessa nivelrivissä. Häiriöt näiden nivelten liikkuvuudessa voivat näkyä jalkaterän latuskoitumisena eli lisääntyneenä mataloitumisena kävellessä tai jalkaterän löysyytenä kävelyn ponnistusvaiheessa. Toinen tyypillinen muutos on pitkän pohjeluulihaksen eli peroneus longus–lihaksen toiminnanvajaus, mikä johtaa usein päkiän ja jalkaterän sisäosan tukevuuden heikkenemiseen ja näkyy toiminnassa usein samalla tavalla kuin edellä mainitut liikelaajuuden rajoitukset.
Nilkan nyrjähdyksen jälkeen nilkan liikkuvuuden palauttamiseen tulee kiinnittää huomiota. Nilkkaa on hyvä liikutella kivun sallimissa rajoissa useamman kerran päivässä ja pohjetta venytellä päivittäin. Muutaman päivän päästä voi olla mahdollista jo aloittaa pyöräily esimerkiksi kuntopyörällä, mikä toimii nilkalle hyvänä liikkuvuusharjoitteluna. Lihastoiminnan palautus kannattaa myös aloittaa heti muutama päivä vamman jälkeen kivun sallimissa rajoissa. Helpoin harjoite lihasten harjoittamiseen on laittaa kuminauha jalkaterän ympärille ja pyöritellä nilkkaa siten, että veto tulee vuorollaan jalkapöydän ja jalkapohjan puolelta sekä molemmilta sivuilta. Peroneus-lihasten harjoittaminen onnistuu myös helposti kuminauhan avulla. Mahdollisimman pian vamman jälkeen, kun kipu sen sallii, nilkkaa kannattaa alkaa harjoittamaan myös seisten: nilkka on tukevimmillaan, kun sen päällä seistään. Hyvä harjoite tähän on seistä loukatun jalan päällä kuminauha terveen jalan nilkassa ja kurotella kuminauhajalalla eteen, sivuun, takaviistoon ja taakse. Tasapainoa ja nilkan asentotuntoa voi kehittää kuntoutuksen alkuvaiheessa esimerkiksi yhden jalan varassa tasapainoilemalla ja myöhemmässä vaiheessa tasapainolaudan päällä, kun kävely on kivutonta.
Normaaliin liikuntaan paluuta suositellaan, kun nilkka liikkuu normaalisti, tasapainoilut onnistuvat sujuvasti ja juoksut sekä hypyt ovat tasapainoisia sekä oireettomia. Liikkujalla tulisi olla myös luottavainen tuntemus niin nilkan kuin koko kropan toiminnasta täysipainoiseen liikuntaan palatessaan. Normaalitasoiseen liikuntaan olisi hyvä palata kuormitusta asteittain lisäten. Paluun ollessa ajankohtainen fysioterapeutti yleensä arvioi nilkan ja alaraajan toimintakyvyn lihastoimintaa, tasapainoa ja ketteryyttä arvioivilla testeillä. Lisäksi kuntoutujan omia tuntemuksia ja ajatuksia voidaan kartoittaa kyselylomakkeilla. Nilkan toimintaa kehittävää harjoittelua kannattaa jatkaa vamman jälkeen aina vuoden ajan vamman jälkeen. Nämä harjoitteet ovat helppo yhdistää esimerkiksi monipuoliseen aktivoivaan alkulämmittelyyn. Myös nilkan tuenta teippauksella tai nilkkatuella on perusteltua urheillessa vuoden ajan vamman jälkeen.
Nilkan ja jalkaterän rakenne sekä toiminta on monimutkaisuudessaan hieno mekanismi. Nilkan ja jalkaterän tulee olla vuoroin joustava iskunvaimennin ja vuoroin tiukka voimansiirtäjä ponnistuksessa. Nilkan toiminnalla on myös merkittävä vaikutus polven, lonkan ja lantion seudun toimitaan. Muutokset nilkan tai jalkaterän toiminnassa voivat vaikuttaa pian vamman jälkeen esimerkiksi lantion seudun lihaksiin, joten heti alkuvaiheessa kuntouttavaan harjoitteluun kannattaa sisällyttää pakaralihasten toimintaa kehittävää harjoittelua. Esimerkiksi lantion nostot ja kylkilankut toimivat hyvinä tukiharjoitteina nilkan nyrjähdyksen jälkeen. On hyvä pitää myös mielessä, että nilkan nyrjähdys ei estä muiden vartalon osien harjoittamista.
Jos nilkan nyrjähdyksestä palautuminen pitkittyy yli kaksi kuukautta tai omatoimisella harjoittelulla ei päästä tasolle, mitä työ tai harrastukset vaativat, on silloin viimeistään syytä käydä hakemassa yksilöllinen tilanteen arvio ja räätälöidyt ohjeet ammattilaisen vastaanotolta.
Kirjoittaja
Loisto Terveys tarjoaa tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin ja ennaltaehkäisyyn erikoistunutta palvelua, jossa fysiatrian erikoislääkärit, fysioterapeutit ja OMT fysioterapeutit tekevät tiivistä yhteistyötä kipu- ja muiden oireiden helpottamiseksi. Lue lisää tai varaa aika asiantuntijoillemme.
Viitteet:
Bleakley CM, et al. Rehabilitation Exercises Reduce Reinjury Post Ankle Sprain, But the Content and Parameters of an Optimal Exercise Program Have Yet to Be Established: A Systematic Review and Meta-analysis. Arch Phys Med Rehabil 2019;100:1367-75
D'Hooghe P, Cruz F, Alkhelaifi K. Return to Play After a Lateral Ligament Ankle Sprain. Curr Rev Musculoskelet Med 2020;13:281-8.
D’Hooghe P, et al. Acute ankle injuries. Teoksessa P. Brukner & K. Khan Clinical Sports Medicine. 5th Edition 2017 (893-915). McGraw-Hill Education.
Doherty C, et al. Treatment and prevention of acute and recurrent ankle sprain: an overview of systematic reviews with meta-analysis. Br J Sports Med 2017;51:113-25.
Vuurberg G, et al. Diagnosis, treatment and prevention of ankle sprains: update of an evidence-based clinical guide. Br J Sports Med 2018;52:956