Loisto Terveys

Rannekanavaoireyhtymä

Rannekanava on luiden ja sidekudosten muodostama kanava, jossa kulkee sormien koukistajalihasten jänteet sekä medianus-hermo (keskihermo). Kanavan pohjan muodostaa ranteen luut ja katon sidekudoksinen vahva ranteen ligamentti (nivelside). Rannekanavanoireyhtymä (syndroma canalis carpi) syntyy siitä, että keskihermoon kohdistuu puristusta ja painetta aiheuttaen hermoon turvotusta ja hapen puutetta. Tämän seurauksena hermo ärtyy ja alkaa oireilemaan. Hermoärsytyksen aiheuttajaa ei aina saada selville, mutta taustalla voi olla työkuormitus (toistotyö, puristusvoimaa vaativa työ, tärinätyö tai ranteen ääriasentojen yleisyys työssä) tai rannekanavan ahtautuminen (ylipaino, raskaus, nivelreuma tai munuaissairaus). Lisäksi oireen esiintymisriskiä lisää rannemurtumat ja tupakointi. Rannekanavaoireyhtymä on yleisin työikäisillä eli 40–60–vuotiailla.

Tyypillisin rannekanavaoireyhtymän oire on yöllinen puutuminen yläraajassa etenkin peukalon, etusormen ja keskisormen alueella. Tällä alueella voi tuntua pistelyä ja tikkuilua. Lisäksi peukalon tyvessä voi olla kipua. Käsi voi myös tuntua kömpelöltä etenkin tarkkoja asioita tehdessä ja pinsettiote (peukalon ja etusormen tartuntaote) voi alkaa heikentymään. Jos vaiva pääsee pitkittymään, alkaa kämmenen puoleinen peukalon tyvessä oleva lihasmassa pienenemään verrattuna toiseen puoleen merkkinä lihastoiminnan heikentymisestä.

Yleisyys ja diagnoosin tekeminen

Rannekanavaoireyhtymä on yleisin hermopinne eikä sen taustalla yleensä ole vammaa. Naisilla vaiva on selvästi yleisempi kuin miehillä ja esiintyvyyden on todettu olevan noin 5 % naisilla ja 2 % miehillä. Vuodessa ilmaantuvuus (uusia rannekanavaoireyhtymiä) on naisilla 3/1000 ja miehillä 1/1000. Diagnoosia tehdessä potilaan antamat tiedot vaivasta johdattaa usein diagnoosiin ja lääkärin tekemän fyysisen tutkimuksen avulla diagnoosin varmentamiseen. Diagnoosi on kliininen, mikä tarkoittaa sitä, että hermoratatutkimusta (ENMG-tutkimusta) ei tarvita diagnoosin tekoon. Tärkein asia diagnoosia tehtäessä on säännöllinen (yöllinen) oire keskihermon oirehdintaan sopivalla alueella kädessä. Jos oire on todella hankala konservatiivisten hoitojen jälkeenkin, voidaan leikkaushoitoa miettiä. ENMG-tutkimus on kuitenkin tärkeää tehdä ennen mahdollista leikkausta. Pienessä osassa rannekanavaoireyhtymiä ENMG-tutkimus ei tuo diagnoosiin lainkaan lisäarvoa ja voi jopa hämmentää tilannetta lisää. Jos oireet ovat selvästi rannekanavaoireyhtymään sopivat, mutta ENMG-tutkimuksella ei pystytä todentamaan medianus-hermon vauriota, voi kyseessä olla ns. pienten hermojen aiheuttama rannekanavaoireyhtymä. Tähän liittyy yleensä myös kylmätunnon heikentyminen oirealueella. Diagnoosia tehdessä keskihermon ärsytyksen voimakkuutta voidaan arvioida myös ultraäänellä mittaamalla keskihermon poikkipinta-ala.

Rannekanavassa voi olla ärsytystä keskihermolle myös ilman oireita ja usein rannekanavaoireyhtymä todetaankin ENMG-tutkimuksessa molemmin puolin, vaikka oireita olisi vain toisessa kädessä. Tämä voi johtua hermon osittaisesta puristuksesta vain ranteen alueella ilman, että se olisi puristuksissa muualla hermon kulkuradalla, jolloin hermo ei ala vielä useinkaan oireilla. Tämä pinne on kuitenkin mitattavissa ENMG-tutkimuksessa, vaikka oireita ei siis henkilöllä olisikaan. Oireetonta rannekanavaoireyhtymää ei yleensä tarvitse hoitaa mitenkään. Jos pinne keskihermolle on kuitenkin riittävän suuri pelkästään rannekanavankin alueella, alkaa oireita yleensä tulemaan, vaikka hermo olisi muualla kulkuradallaan niin sanotusti vapaa. Lääkäri tekee vastaanotolla myös erotusdiagnostiikkaa monien muiden samankaltaisia oireita aiheuttavien sairauksien osalta, joita voivat olla kaularankaperäiset, olkapääperäiset ja kyynärpääperäiset oireet sekä muutamat laajemmin elimistöön vaikuttavat sairaudet (esim. reumasairaudet, kilpirauhasen vajaatoiminta sekä polyneuropatia).

Rannekanavaoireyhtymän hoito

Tietyt sairaudet tai tilat voivat olla rannekanavaoireyhtymän ilmaantumisen taustalla ja tuolloin näiden vaivojen hoito on tärkeää rannekanavaoireyhtymän oireita hoidettaessa. Raskauden aikana voi turvotusta tulla ranteisiin, mutta yleensä se helpottaa raskauden jälkeen. Erilaiset vammat ja verenvuodot ranteen alueella voivat aiheuttaa keskihermon ärsytystä, kuten myös ranteen alueen erilaiset nesterakkulat (gangliot ja kystat), joiden hoitaminen poistaa myös rannekanavaoireyhtymän oireet.

Rannekanavaoireyhtymään on olemassa monenlaisia hoitokeinoja, mutta oireen aiheuttajan hoitaminen on erityisen tärkeää, jos tällainen löytyy vaivan taustalta. Kivun hoidossa voi käyttää kipulääkkeitä, mutta myös työn tai vapaa-ajan kuormitustekijöihin tulisi puuttua. Noin kolmannes potilaista hyötyy selvästi yölastasta, vaikka tieteellinen näyttö sen tehokkuudesta on melko vähäistä. Viime vuosina on lisääntynyt myös tieteellinen näyttö fysioterapian positiivisista vaikutuksista osana rannekanavanoireyhtymän hoitoa. Fysioterapeutin toteuttamista manuaalisista hoidoista myofaskiaaliset (lihas- ja kalvokäsittelyt) käsittelyt, kaularangan käsittelyt ja hermokudoksen käsittelyt on käyttökelpoisia hoitotekniikoita lievissä ja kohtalaisissa rannekanavaoireyhtymissä. Manuaalisten käsittelyjen lisäksi on erityisen tärkeää, että rannekanavaoireyhtymästä kärsivä henkilö tekee fysioterapiakäyntien välissä erilaisia hänelle yksilöllisesti ohjattuja harjoitteita, koska niiden avulla hoitotulokset saataneen pysymään pidemmän aikaa. Lisäksi jonkin verran on näyttöä myös ultraäänihoidosta ja shock wave -hoidosta, joita voi käyttää fysioterapiassa muiden hoitojen tukena. Mikään näistä hoitomuodoista ei kuitenkaan näyttäisi toimivan yksinään, vaan parasta olisi yhdistellä eri hoitomuotoja parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi.

Mikäli kohtalainen tai voimakas rannekanavaoireyhtymä ei reagoi edellä mainittuihin hoitoihin, voidaan ennen leikkausta tietyissä tapauksissa kokeilla kortisoni-injektiota rannekanavan alueelle. Kortisonin osalta tulee kuitenkin muistaa, että sen vaikutus on melko lyhytaikainen eikä sitä ole suositeltavaa pistää useita kertoja. Lisäksi kortisoni-injektion teho näyttää olevan huonompi voimakkaissa jatkuvissa oireissa, diabeetikoilla sekä iäkkäillä potilailla. Kortisoni-injektion lisänä on hyvä toteuttaa myös fysioterapiaa. Jos rannekanava päädytään leikkaamaan heikon konservatiivisen hoitovasteen vuoksi, leikkauksella saadaan näissä tapauksissa yleensä melko hyvä tulos. Kuten kaikissa leikkauksissa, myös melko yksinkertaisessa rannekanavaoireyhtymän leikkauksessa voi tulla komplikaatiota, joita ovat esimerkiksi arpiarkuus, rannekipu, hermovaurio ja heikentynyt puristusvoima tai hankalimmillaan oireet voivat jatkua samanlaisena leikkauksesta huolimatta. Tämän vuoksi leikattavat potilaat tulee valita hyvin tarkkaan.

Rannekanavaoireyhtymän hoidossa diagnoosin tekemisen jälkeen fysioterapia voi olla aivan yhtä tehokas hoitomuoto kuin leikkauskin. Tämä on todettu tutkimuksissa seuraamalla potilaita vuoden ajan hoidon jälkeen. Osalla oireet helpottavat nopeammin fysioterapialla kuin leikkauksella, koska leikkauksen jälkeen vaaditaan toipumisaikaa, mitä ei fysioterapiassa tule lainkaan. Alkuvaiheen voimakkaat oireet ennustavat huonompaa lopputulosta, oli hoitona sitten konservatiivinen tai kirurginen hoito. Tämän vuoksi olisikin suositeltavaa hakeutua arvioon ja hoitoon jo hyvissä ajoin oireiden alkaessa eikä venyttää tätä liian pitkälle.

 

Kirjoittaja

Jani Takatalo

Fysiatrian erikoislääkäri

Loisto Terveys tarjoaa tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin ja ennaltaehkäisyyn erikoistunutta palvelua, jossa fysiatrian erikoislääkärit, fysioterapeutit ja OMT fysioterapeutit tekevät tiivistä yhteistyötä kipu- ja muiden oireiden helpottamiseksi. Lue lisää tai varaa aika asiantuntijoillemme.

 

Lähteet:

Moutasem SA. Patophysiology of carpal tunnel syndrome. Neuroscience 2015; 20(1): 4–9.

Roomizadeh P, Eftekharsadat B, Abedini A ym. Ultrasonographic assessment of carpal tunnel syndrome severity: A systematic review and meta-analysis. Am J Phys Med Rehabil 2019; 98(5): 373–81.

Middleton SD, Anakwe RE. Carpal tunnel syndrome. BMJ 2014; 349: g6437.

Käden ja kyynärvarren rasitussairaudet. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2013 (viitattu 31.10.2021). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.

Huisstede BM, Fridén J, Coert JH ym. Carpal tunnel syndrome: Hand surgeons, hand therapists, and physical medicine and rehabilitation physicians agree on a multidisciplinary treatment guideline – results from the European HANDGUIDE study. Archi Phys Med Rehab 2014; 95: 2253–63.

Ikonen J, Karjalainen T. Yläraajan yleisimmät hermopinteet. Duodecim 2018; 134(1): 27–33.

Schmid AB, Bland JDP, Bhat MA ym. The relationship of nerve fibre pathology to sensory function in entrapment neuropathy. Brain 2014; 137: 3186–99.

Fernándes-de-las-Peñas, Ortega-Santiago R, Fahandezh-Saddi Diaz H ym. Cost-effectiveness evaluation of manual physical therapy versus surgery for carpal tunnel sundrome: Evidence from a randomized clinical trial. JOSPT 2019; 49(2): 55–63.

Korthais-De-Bos IBC, Gerritsen AAM, van Tulder MW ym. Surgery is more cost-effective than splinting for carpal tunnel syndrome in the Netherlands: Results of an economic evaluation alongside a randomized controlled trial. BMC Musculoskel Disord 2006; 7: 86.

Kausto J, Virta LJ, Oksanen T. Työhönpaluu rannekanavaoireyhtymän leikkaushoidon jälkeen. Duodecim 2018; 134: 71–8.

 

Katso fysiatri Jani Takatalon ja fysioterapeutti Laura Nummin webinaari tästä aiheesta alla olevasta linkistä!

https://www.youtube.com/watch?v=eNPBEEIfB2M

Tilaa uutiskirje

Jätä sähköpostisi alle ja liity ammattilaisten postilistallemme. Saat ajankohtaista tietoa tuki- ja liikuntaelinvaivojen tutkimisesta ja hoidosta.